Missä teillä on hei sovituskoppi? Saisinko maistaa pienen palan?
Lue lisää
Jalojen juomien tarjoilussa vieraille on Suomessa pitkä perinne. Vänrikki Stoolin tarinoissa Sandels tarjoili vierailevalle kirkonmiehelle sekä Margaux’n punaviiniä että väkevöityä Madeiraa. Meillä on osattu myös antaa juomien sulattaa pohjoinen jää – muualtakin kuin lasista.
Tapahtumissa tarjottavien juomien alkuperään, mielenkiintoisuuteen ja laatuun, meillä sen sijaan kiinnitetään edelleen ikävän vähän huomiota – vaikka suhteellisen pienillä investoinneilla ja oikeilla juomavalinnoilla voi nostaa koko tapahtuman tasoa.
En tarkoita tällä viinien tai muiden ruokajuomien sovittamista ruokiin. Tässä on tapahtunut kehitystä viimeisen 20 vuoden aikana. Ainakin on päästy eroon ajatuksesta, että kalan kanssa voi tarjota vain valkoviiniä – vaihtelevin seurauksin.
Puhun juomien kolmannesta tasosta: tarinoista. Jokaisella oluella, viinillä ja vahvemmallakin juomalla on oma tarinansa – oli sitten kyse huolellisesti brändätystä massatuotteesta tai pienpanimon pieteetillä käsityönä valmistamasta erikoisoluesta. Näiden tarinoiden kautta tilaisuuden emäntä tai isäntä kertoo jotain itsestään ja edustamastaan organisaatiosta – joko tietoisesti tai tiedostamatta.
Juomatarjoilu on usein se osa tapahtumaa, josta säästetään. Yleinen mielikuva on se, että laadukkaat ja mielenkiintoisen taustatarinan omaavat juomat ovat kalliita. Ei pidä paikkaansa. Jopa monopoli-Suomessa on tarjolla mielenkiintoisia, pienen tuotannon viinejä, oluita ja entistä enemmän myös vahvempia juomia, jotka eivät maksa maltaita. Juomatarjoilun tason nostaminen verrattuna moniin muihin tapahtuman osatekijöihin on lisäksi usein varsin edullista.
Oikeilla juomavalinnoilla ja hyödyntämällä juomien taustojen tarjoamia sisältöjä, on mahdollista tehdä tapahtumasta elämys, joka jättää pysyvän muistijäljen vieraiden mieleen.